Alueen kantava ääni

Mitkä ovat Järviseudun ja koko Etelä-Pohjanmaan tärkeimmät kysymykset tulevissa vaaleissa? Millä tavalla elinvoimaa turvataan maaseudulle? Kuka puolustaa suomalaista ruoantuottajaa? Miten koulutusta kehitetään? Ja kuinka sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan kaikille?.

Maaseudun elinvoima tehdään tiestön, työn ja koulutuksen kautta. Järviseudun alueellakin tiestön kunnossa näkyy se korjausvelka, jota edellisellä kaudella korjattiin, mutta ei riittävästi. Tien hoidon ja kunnossapidon rahoituspohjaa on muutettava. Autoilusta kerättäviä maksuja on palautettava suuremmalta osin tiestön hoitoon ja parantamiseen.

Työllisyystilanne on Suomessa parantunut ja meidän alueemme nojaa mm. vahvaan maa- ja metsätalouteen sekä kotimaiseen energiantuotantoon, turkistalouteen, monialaiseen metalliteollisuuteen ja monipuoliseen rakennusteollisuuteen. Meidän on huolehdittava hyvin näiden oman alueemme vahvuuksien toimintaedellytyksistä ja siitä että alueella on tarjolla näille yrityksille osaavaa työvoimaa.

Valtakunnan sote oli liian suuri pala purtavaksi, mutta jatkossakin soten peruspalveluita lapsista vanhuksiin on turvattava laajenevalla yhteistyöllä alueellamme. Järvi-Pohjanmaan Perusturva laajeni vuoden alusta Alajärveltä ja  Vimpelistä myös  Lappajärven alueelle ja tätä hyvää kehitystyötä tulee jatkaa siten, että turvataan mm. mahdollisimman kattavat lääkäripalvelut joka kunnassa. Toimivat ja turvalliset palvelut parantavat myös osaltaan alueen elinvoimaisuutta.

Suomalainen ruoka on maailman puhtainta ja laadukkainta. Suomalaisen ruoantuottajan asema on saatava elintarvikeketjussa oikeudenmukaiseksi. Kaupan, teollisuuden ja tuottajien kesken on sovittava oikeudenmukaisesta tulonjaosta. Tässä asiassa tarvitaan lisää valtion ymmärrystä ja ohjausta ja mm. tulevan ruokavaltuutetun rooli on asiassa keskeinen. Kun kotimaiset tuotteet on kaupassa merkitty kattavasti joutsenlipuin, osaavat kuluttajat valita paremmin suomalaista ruokaa ja laadukkaille tuotteille on mahdollisuus saada laatua vastaava parempi hinta. Liha- ja maitoveroa on ehdottomasti vastustettava. Kaupan halpuuttaminen on kestämätön tie varmistettaessa kotimaisen ruoan omavaraisuutta ja Suomen huoltovarmuutta elintarvikkeiden suhteen. Tähän työhön tarvitaan eduskuntaan maatalousosaamista.

Myös toimiva koulutus on osa alueiden elinvoimaisuutta. Meillä on Suomessa maailman parhaat opettajat ja peruskoulut  ja peruskouluissa oppimisen tulokset ja kasvatustyö on pidettävä kunniassa. Vaikka uusi opetussuunnitelma ohjaa yhä enemmän digitaalisten apuvälineiden käyttöön opetuksessa, täytyy muistaa oppilaiden perustietojen ja elämisen taitojen opetus ja kasvatus. Koulussa tulee opettaa työn tekemisen merkitys ja taidot tulla toisten ihmisten kanssa toimeen. Selkeitä oppimisympäristöjä ja työjärjestyksiä rakentamalla myös lasten keskittymiskyky ja tarkkaavuuden taidot kehittyvät.

Toisen asteen lukio- ja ammatillinen koulutus ovat myös alueemme elinehto. Ammatillisen koulutuksen resurssien leikkaukset viime vuosina osuivat huonosti yhteen samaan aikaan toteutetun opetusreformin kanssa, jossa opetusta siirretään yhä enemmän työpaikoille. Ennen kaikkea oman Järviseudun ammatti-instituutin, Jamin itsenäisyys on turvattava. Jamin merkitys kouluttajana on myös alueemme yrityksille aivan keskeinen.

Hyvät lukijat, tulevat eduskuntavaalit ovat alueellemme tärkeät. Me tarvitsemme asioitamme hoitamaan oman alueen äänen. Yhteisen vanhan Järviseudun ja itäisen Etelä-Pohjanmaan asiat , kehitys ja menestys evät tapahdu Seinäjoen avulla tai minkään muunkaan seutukunnan edustajien avustuksella. Meidän on itse yhdessä tehtävä työ oman alueemme eteen. Tähän työhön olen valmis lujasti tarttumaan ja sitoutumaan ja  käyttämään siihen kaiken osaamiseni. Katsokaa huolella mikä on teille tärkeintä tulevissa vaaleissa, kertokaa se meille vaalikentillä ja tehdään yhdessä näissä vaaleissa meille parempaa kotiseutua!

Ruokaa Suomesta

Etelä-Pohjanmaa on monipuolinen ruokamaakunta ja me tiedämme täällä puhtaan ruoan arvon. Me osaamme maakunnassa ja koko tässä maassa tuottaa ja jalostaa maailman puhtainta ruokaa ja sitä myös suomalaiset haluavat syödä. Meillä on Suomessa jo luonnonolosuhteidemme kautta erityiset mahdollisuudet ja taito tuottaa puhdasta ruokaa, jonka vierasainejäämät normaalituotannossakin alittavat eurooppalaisen luomutuotannon arvoja. Viime aikojen ruokakeskusteluun Reijo Karhinen toi omat esityksensä, joissa on kehitysmahdollisuuksia. Myönteistä on ollut koko hallituskauden ajan ministeri Lepän toimet edistää suomalaista ruoantuotantoa hyvin laajasti. Ennen kaikkea valittavan ruokavaltuutetun rooli on saatava markkinoilla merkittäväksi. Myöskin MTK on pystynyt nostamaan esille koko ajan myönteisiä näkökulmia suomalaisesta ruoasta ja  kehityskohtia ruoantuotannon edistämiseksi.

Mutta kaikesta asian edistämisestä huolimatta lopputulos on pysynyt jo vuosia samana. Ruoantuottajan asema ketjussa teollisuuden ja kaupan osana ei ole parantunut, eikä tuotannon kannattavuus ole kohentunut. Välillä kauppa on nostanut omaa siivuaan elintarvikkeista ja viime aikoina lähinnä halpuuttanut ruokaa. Ja samaan aikaan kun kauppa halpuuttaa, teollisuus on pystynyt nostamaan osuuttaan tuotteen loppuhinasta. Mutta tuottajan asema ja tuottajahinta eivät ole ruoassa nousseet lainkaan samalla kun tuotannon kustannukset ovat entisestä kasvaneet.

Kun suomalaisen ruoan tuotanto vähenee alle kulutuksen, se korvautuu kaupassa tuontiruoalla. Jos kotimaisen ruoan omavaraisuus menetetään kuten suomalaisen lihan osalta on jo käymässä, ollaan esimerkiksi seuraavan ulkomaisen ruokakriisin kohdatessa huonossa tilanteessa.

Mutta asian ratkaisu löytyy juuri näistä osasista, joita Karhinen, Leppä ja MTK ovat tuoneet esille ja näitä esityksiä täytyy laittaa käytäntöön. Ruokaketjun kolmikon menestys ei missään tapauksessa ratkea syyttämällä toisiaan, vaan nykyistä pidempijänteisellä yhteisellä linjalla, jossa kotimaisen ruoan laatu näkyy myös kaupan loppuhinnassa, sopivasti. Ennen kaikkea kysymys on yhteisestä tahdosta elintarvikeketjun, päättäjien ja suomalaisten kesken siitä, että asian tila tiedostetaan ja periksi ei anneta. Ruokaketjun kolmikolle täytyy saada oikeudenmukaiset pelisäännöt, joiden toteutumista parlamentaarisesti valvotaan yhteistyöllä valtiovallan ja eri viranomais- ja järjestötahojen kesken. Suomalaisen ruoan tuotanto on säilytettävä yhteistyöllä, jossa tiedostetaan omavaraisuuden arvo. Ja tiedostetaan myös se mitä todellisuudessa merkitsee jos omavaraisuus menetetään.